Lumikenkäily lajina

Lyhyt johdatus lumikenkäilyn historiaan

Yleisesti vahvistuksen saaneen käsityksen mukaan lumikenkäilyn historia ylettyy ainakin 6000 vuoden taakse. Historian tutkijat ja geologit ovat löytäneet Keski-Aasiasta merkkejä lumikenkien käytöstä, jotka tuolloin toki olivat vain jonkinlainen pala puuta joka oli sidottu jalkoihin helpottamaan taivallusta upottavassa lumessa.

Tämä yksinkertainen keksintö avasi esi-isillemme koko maailman sekä mahdollisti tehokkaamman metsästyksen ja vaellukset parempien saaliiden toivossa yhä laajeneville alueille. Nämä matkat johtivat ensimmäiset lumikengillä liikkujat yhä kauemmaksi kohti pohjoisempia manneralueita, Siperiaan, Skandinaviaan ja lopulta jopa yli jäätyneen Beringin- salmen kohti uusia mantereita.

Pidetään päivänselvänä, että lumikenkien apu pitkissä vaativissa vaelluksissa oli korvaamaton ja täten mahdollisti esi-isiemme matkat yhä kauemmaksi kohti uusia asuinseutuja.

Historioitsijat ovat kirjoituksissaan kirjanneet lumikenkien käyttöä niin suurten sotajoukkojen liikkuessa kuin metsästyskuvauksissaan. Muun muassa kreikkalainen historioitsija Strabo on kirjoituksissaan kertonut ajanlaskumme alkuajoilta havaintojaan "aasialaisesta kansasta, joka käytti lumisilla vuorilla liikkuessaan raakanahasta valmistettuja kenkiä, joiden kärjet oli taivutettu ylöspäin ja jotka olivat leveät kuin rummut".

Pohjoismaissa kerrotaan lumikenkiä käytetyn jopa tunturihevosten kulkemisen helpottamiseksi, näiden työjuhtien kavioiden alle sidottiin leveät puukannattimet, jotka auttoivat upottavassa hangessa liikkumista. Pohjolan lumiolosuhteet olivat ehkä suotuisammat hiihtämiseen ja niinpä se kehittyi pääasialliseksi liikkumismuodoksi, etenkin pidempien siirtymien osalta. Lumikenkiä tai vastaavia apuvälineitä käytettiin lähinnä työskentelyyn erityisolosuhteissa, tiheissä risukoissa tai vaikeakulkuisissa kumparekoissa, joihin suksilla liikkuminen ei soveltunut.

Vuosien saatossa erityisesti pohjois- Amerikan alkuperäiskansat, eskimot ja intiaanit toimivat lumikenkien kehitystyössä varsin aktiivisesti ja heidän panoksensa näkyy yhä modernienkin lumikenkien malleissa. Heidän kykynsä muokata puusta sekä eläinten nahkasta ja jänteistä käyttökelpoisia, mutta myös kestäviä, käyttötarkoitukseensa sopivia lumikenkiä oli ainutlaatuista. Työn jälki oli usein silmiähivelevän kaunista, mutta myös tarkoituksenmukaista ja laadukasta. Tämä oli henkiinjäämisen ja pitkien muuttojen kannalta elintärkeää.

Lumikenkien mallit saivat vaikutteita suoraan luonnosta, eläinten kyky mukautua lumessa liikkumiseen inspiroi myös alkuperäiskansoja suunnittelemaan näiden mallien mukaisia rakennelmia. Myös lopullinen käyttötarkoitus ohjasi kenkämallien kehittymistä, syvään lumeen oli isot, hyvin kantavat mallinsa ja olipa lapsille omat pienemmät versionsa leirin läheisyydessä tapahtuvia leikkejä varten. Lumikenkämalleille annettiin myös nimensä esimerkkieläinten mukaisesti ( bearpaw, beavertail).

Kun uudisasukkaat saapuivat uudelle mantereelle, he omaksuivat nopeasti alkuperäiskansojen mallin ja ottivat käyttöönsä lumikengät talvisiin vaelluksiin sekä metsästysmatkoillensa. Nämä kenkämallit säilyivät käytössä pitkälle 1900-luvulle saakka. Materiaalien kehittyminen ja valmistusmenetelmien ajanmukaistaminen mahdollisti teollisen valmistuksen aloittamisen ja sitä kautta lumikenkäilystä tuli myös yhä enemmän myös vapaa-ajan harrastus.

Viime vuosisadalla perustettiin myös ensimmäiset lumikenkäilyklubit, joiden pääasiallinen tarkoitus oli tarjota tästä liikuntamuodosta kiinnostuneille, samanmielisille ihmisille foorumi lajin harrastamiseen. Näissä klubeissa vaalittiin perinteitä ja rakenneltiin lumikenkiä alkuperäisten mallien mukaisesti, tehtiin yhdessä luonto- ja metsästysretkiä sekä kilpailtiin erilaisissa tapahtumissa niin nopeudessa kuin ketteryydessäkin.

Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen myös Euroopassa on lumikenkäilyn suosio saanut uudet mittasuhteet. Amerikkalaiset sotilaat toivat vanhalle mantereelle tullessaan mukanaan lumikenkiä ja sodan jälkeen jättivät tuhansia ylijäämäpareja eurooppalaisille kumppaneilleen. Tätä kautta myös siviiliväestö sai käyttöönsä lumikenkiä ja "hyötykäyttöön" tarkoitetut välineet siirtyivätkin virkistystarkoituksiin. Yhä edelleen löydetään näitä jenkkisotilaiden käyttämiä kenkiä esimerkiksi maaseudulta navettojen tai latojen ullakoilta. Vanhoista lumikengistä onkin tullut keräilykappaleita, joista esim. antiikkiliikkeissä pyydetään jopa useita satoja euroja.

 

ETUSIVULLE